Kysyin mummiltani tänään, että miksi siulla on päällä pelkästään mustaa?
Mummi sanoi, että pitkäperjantaina on tapana.
Tosiaan, Pitkäperjantai.
Oltiin kokoonnuttu syömään yhdessä,
mie olin kattanut pöytää ja tehnyt koristeita eilen yömyöhään.
Oli paikkakortit, tulppaanit, ruoho, pieniä suklaamunia, perhe.
Oli kaikkea, mitä päällepäin täytyykin, kuinkas muuten?
Jäin kuitenkin miettimään.
Mummi muisti sen, minkä mie luulin muistaneeni.
Jeesus kuoli.
Mustaa, pelkkää mustaa. Synkkää ja pelottavaa. Esirippukin repesi.
"Isä, Sinun käsiisi minä uskon henkeni." , Hän sanoi. Ja antoi henkensä.
Hän Todella Antoi Henkensä.
Ei siksi, että se oli kivaa,
ei siksi että saisimme käyttää mustaa yhtenä päivänä joka vuosi,
ei edes siksi että saisimme yhden juhlapyhän lisää kalenteriin.
Siksi, että Hän rakasti. Hänen ei olisi tarvinnut.
Mutta Hän rakasti ja siksi halusi.
Istuin sohvalla yksin.
Herra Vauva nukkui jo meidän sängyssä. Koira nukkui hamaalla pedillään ja kilpikonnalla oli omt touhut käynnissä 500 litran lukaalissaan. Mies oli seurakunnalla.
Rakastuin tähän yksinäiseen hetkeen sohvalla, iPadista kuului laulu,
jonka olin joskus kuullut mutta jo unohtanut.
Nyt sen löysin. Siinä se.
Kaikesta huolimatta Hän elää, minun takiani. että miekin saisin elää.
My Redeemer Lives.
Kummalla tahansa tavalla sitä haluaa itselleen muistuttaa, että Hän elää;
kynttilän valossa rauhassa, ehkä liikutuksesta kyynelehtien
tai
riemusta pomppien pitkin olohuoneen lattiaa, ääneen huutaen ja värikkäästi laulaen.
Tässä molemmat versiot, voit valita omasi. Ja lukea seuraavan.
Ei siksi, että osaat sen ulkoa, vaan siksi, että Se On Totta.
Joh. 3:16
Testi
VastaaPoista