Monta hetkeä, monta ihmettä

Unohduksiin olit tämäkin paikka painunut, mutta nyt se taas nostaa sivuaan. On tapahtunut monta ihmettä ja eletty monta hetkeä sitten viime huiskintojen. Nyt taas tässä. Ihmettelemässä.

Joskus mainitsin Sara-neidin, tuon kultaisen ystäväni, joka nelijalkaisten joukkoon kuului. Tämä rakas karvahenkilö on yli vuosi sitten muuttanut, niin kuin mie uskon, Koirien Taivaaseen. Ei jaksanut kultasydän, silkkiturkki enää, eikä tarvinnutkaan. Koskaan en uskonut kykeneväni siihen ratkaisuun, mutta jostain voiman sain. Niin lähti enkeli kultainen.

Pian, hyvin pian, astui sydäntä korjaamaan uusi pieni, vauhdikas nelijalkainen neiti Unna. Unna syntyi samassa pakkaskuussa kuin Sara-neiti aikoinaan. Kotiin Unna saapui helmiäisten hankien aikaan, kovin sitä ihmeteltiinkin yhdessä, miten näissä kinoksissa pienillä tassuilla eteenpäin pääsisi. Päästiin kuitenkin ja nyt ei mikään hanki tai kinos pysäytä tätä vuosikkaista.

 

 


On kuitenkin yksi unelma, joka monien hetkien jälkeen löysi nämä kaksi ihmissydäntä ja johon nämä saivat rakastua syvemmin kuin mihinkään maalliseen. Ikinä. Tämä Millin mittainen kertoi itsestään huhtikuussa. Äitienpäivänä pieni annettiin ilmi vaikutuspiirissä oleville. Mikä onnenhurma astui silloin kylään! Siinä sitten hymyilivät naantalinaurinkona ja hangonkeksinä mummi ja ukki, Reino- ja  Ainotossut jaloissaan. Suurta odotusta jaettiin rakkaiden kanssa minuutista toiseen, valmistauduttiin sellaiseen, mihin ei voi valmistautua. Harva se päivä kannettiin kotiin Rakkaita tavaroita, joista kuviteltiin tulevan rakkaita myös Millin mittaiselle.

Sitten viimein, kun vuodesta toiseen hypättiin, Millin mittainen näytti 5cm pitkät hiuksensa ja hetki siitä, koko päänsä ja vartalonsa. Maailman Kauneimman Vartalon. Maailman Rakkaimmat Kasvot. Ei voitu enää Milliksi häntä kutsua, kun jo syntyessään oli täysissä miehen mitoissa; 4780g ja 54cm. Herra Vauvaksi häntä siis kutsuttaisiin. Sellaisena päivänä saivat muut juhlia uutta vuotta 2014, tai miun puolestani vaikka vuotta 3098, mie näin vain oman, sydämen alla kannetun aarteeni, pienen poikani, jonka puolesta olin (ja olen) valmis kuolemaan. Ei mikään muu, kuin Taivaassa taiteltu ja Isän kädessä muotonsa saanut, voi olla näin Kallis ja Uniikki. Kiitos, Isä, unelmastani, joka on saanut kasvot ja luonteen. Tätä lasta mie siulta pyysin!